perjantai 9. lokakuuta 2015

Mä oon haastetta ufoille



Puhua rakkaudesta, siitä johon särkyy pehmeästi.
Unohtua revontuliin, niihin joihin hukkuu parhainkin uimari.
Levätä ajatustensa kanssa, niiden levottomimpien.

Haaveilla millaista olisi olla sittenkin kaksin.
Avata silmät ja havahtua siihen että on vain yksi.
Yksi, joka ei kuule muuta kuin omat ajatuksensa.

Pyyhkiä pölyt - lattioilta ulos ja kurkusta alas.
Kuunnella sitä musiikkia, aivan kuin silloin joskus.
Ajatella aikoja, niitä joita ei koskaan ollutkaan.

Toivoa, että ei ole ainoa joka aikoo unohtaa.
Kadottaa ne muistot mielestään, niin hyvät kuin pahatkin.
Päättää, ettei sitä koskaan ole ollutkaan.