sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Reilun kaupan elämä







http://www.youtube.com/watch?v=IRwcVxBz9fo
Hetki sitten oli uusivuosi. Nyt siihen on kaksi kuukautta. Elämä on mennyt vuoden ajan sumussa, tietämättömänä omasta tekemisestään. Juodut viinit, mustatut huulet ja kaatuneet jalat. Tää oli onnea vielä muutama kuukausi sitten, enää en tiedä. Kontrollin puute kasvaa. Mä sisäistän sen, enkä silti saa aikaiseksi puuttua. Ärsytän itseäni enemmän kuin koskaan. Pään sisälle pakattu turhautuminen teitä kaikkia kohtaan purkautuu niin väärin... Helvetti, tää tekee hallaa meille kaikille. Miten se aina menee niin että te kaikki katoatte ja ne aikanaan lähteneet tulee takaisin?  Siitä mä en valita, se on hyvä. Välillä tuntee olevansa elossakin kun on edes joku joka jaksaa mua ja jota mä jaksan. Mulla on ollut ikäväkin niitä hetkiä, ne tuli takasin ihan hyvään saumaan. Tarvitsen vain jotain pysyvämpää, en jaksa reissata eri mielien välillä, kun omakaan ei kestä. Pitää rauhottua, herätä välillä omasta sängystä ja muistikuvien kanssa. Sitten jaksan taas olla oma itseni.

torstai 17. lokakuuta 2013

Valat vannomattomat, laulut laulamattomat



http://www.youtube.com/watch?v=k8RSnTkk2_E


Mielettömiä tunteita, uusia ja suuria, vanhoja ja unohtuneita. Teistä paistaa elämän ilo ja mä rakastan sitä. Pikku hiljaa me ollaan kaikki jälleen elossa ja otetaan kiinni siitä mitä me halutaan. Unohdetaan että maahan sataa melankoliaa ja katsotaan kerrankin ylös. Historia toistaa itseään, mutta ehkä se on oppinut virheistään. Ehkä tänä talvena ei ole enää punaviiniä paleltuneissa käsissä, betonisella lattialla.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Se yski äänensä pois, nyt se kuuntelee



http://www.youtube.com/watch?v=juX0qZdbfkQ


Asioiden pitäis rauhottua. Tai siis mun. Kaikesta huolimatta on ihan hyvä olla, mutta kyllä mä tiedän paremmastakin. Ahdistaa tietyt ihmiset hullun paljon, mutta se on mun oma vika. Mun pitäis sanoa niille suoraan mitä haluan, enkä jostain syystä pysty. Se ei oo yhtään mun tapaista, oon elänyt pari viikkoa seuraamatta yhtään mitä mun elämässä tapahtuu ja havatunut siihen että oon antanut asioiden mennä liikaa omalla painollaan. Ei kai tavallaan ole edes kiinnostanut, oma elämä. En mä tiedä mitä mieltä pitäis olla, mä nyt vaan yritän vähän hiljentää ja tehdä niinkuin mä tiedän että pitäisi. Ehkäpä vähemmän aamuja vierailla lattioilla ja enemmän niillä tutuilla ja turvallisilla...