keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Juokse läpi elämän, älä koskaan perille



http://www.youtube.com/watch?v=H-9rfpqM7l0
Jatkuva odottamisen tunne lisääntyy minuutti minuutilta. Tukahduttaa ajatuksenkulun ja saa pois tolaltaan, en edes tiedä mitä odotan. Aika menee liian nopeasti, enkä saa itseäni liikkeelle vaikka haluaisin. Vielä huomaan, että se kaikki on tässä ja nyt, minusta kiinni. Haluaisin niin kovasti korjata kaiken. En rikkomiani asioita, vaan ne, jotka olen hylännyt puolitiehen. Kävelevä ruumis, vähän niinkuin sinä joskus. Vähän niinkuin minä nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti